Vapun talkoilua

Vappuviikonlopuksi saimme jälleen talkooporukkaa kylään, kun velipoika Eemeli ja Eemelin avopuoliso Carita tulivat ”kaupunkilomalle”. Olen nyt lähes joka talkoissa houkutellut ihmisiä saunan taakse, mutta vasta tänä vkloppuna joku sinne suostui lähtemään 😀 Ehkä olisi pitänyt muotoilla kutsu paremmin..

Perjantaina kävimme vähän katselemassa tilalla, mutta kuten aina samalla tuli hommailtuakin jo aikalailla. Pihalla pitkin poikin säilöttyjä metalliromua ja puutavaraa eroteltiin omiin kasoihin kierrätystä ja jatkokäyttöä varten. Puutavarasta iso osa oli jo lahonnut, mutta jonkinverran onneksi löytyi myös aivan tervettä lautaa ja hirttä. Varsinkin hirret tulevat tarpeeseen päätalon ja saunan kunnostustöissä. Samalla tyhjensimme myös tallin katoksen, joka on toiminut ennen lantalana. Katos oli täynnä tavaraa ja tyhjentämisellä haluttiin erottaa katoksesta säilytettävät ja hävitettävät tavarat. Yllätykseksemme katoksesta löytyi 7 rekeä. Isoissa reissä on kiinteät poikittaispuut eli pankot ja pienemmissä reissä kääntyvät metallipiikein varustellut pankot. Molempia on käytetty puiden kuljettamiseen. Kääntyvä pankko on helpottanut käännöksiä pitkiä tukkeja tuotaessa tiheästä metsästä.

Lauantaille oltiin lupailtu lumisadetta, joten suunnittelimme jo etukäteen, että tulemme hommailemaan tilalla vain aamupäiväksi. Päivä oli kylmä ja kova tuuli piti huolta, että liikkeessä oli pysyttävä. Saimme lauantaina viimein kaadettua loput villiintyneestä sireenistä aitan vierestä ja tällä hetkellä aitan ympäristö näyttää siistiltä. Todennäköisesti kun aurinko alkaa paistamaan nousee sireeni samantien uudestaan ja taisto jatkuu, mutta nautitaan nyt tästä hetkellisestä erävoitosta.

Carita vs. Sireeni

Lauantaina jatkettiin myös saunan ympäristön siistimistä ja nyt alkaa saunakin tulla jo esille ihan eri tavalla. Saunan vasemmalla puolelle rajattiin luonnon oma aita, joka koostuu marjapuskista, vadelmasta, pajusta ja jostain muista tunnistamattomista puista ja pensaista. Tämä pöheikkö raivattiin suoraan linjaan ja tasattiin tasakorkeuteen, jolloin saunan pihapiirikin alkoi jo paremmin muodostumaan. Vähän kun takametsää vielä siistii ja jättää nuoret koivut kasvamaan, tulee tästä alueesta todellinen taikametsä. Koska aurinko laskee saunan taakse, on tämä tulevaisuudessa mahtava paikka vilvoitteluun saunan jälkeen. Pyyhkeetkin on jo valittu, joten enään tarvii vain piikata lattia, muurata uusi piippu ja asentaa kiuas ja lauteet 😉

 

IMG_2270
IMG_2276
IMG_2287

 

 

Saunan esittely

Maatilan sauna on rakennettu sotien jälkeen arviolta vuosien 1945-1950 välissä ja on täten tilan nuorin rakennus. Saunarakennukseen kuljetaan rakennuksen molemmista päädyistä. Oikealla on pesutupa ja saunaosasto, vasemmalla omalla sisäänkäynnillä verstas. Saunan ulkoseinät ovat muuten paljaalla hirrellä, mutta etuosa on aikoinaan ulkonäkösyistä vuorattu laudoituksella. Kaikki ikkunat ovat rakennukset etuseinällä (itäseinä) ja ovat säilyneet ehjinä. Piipun muuraus on ajan saatossa osittain kadonnut ja se tulee todennäköisesti muurata uudestaan.

IMG_2227
IMG_2224
IMG_2221

Saunassa on valtava kertalämmitteinen kiuas, sekä sen yhteydessä pesuhuoneen puolella vesisäiliö. Sauna on ollut tilan ainut paikka peseytyä ja saada lämmintä vettä. Vesi on kannettu pellolla sijaitsevasta lähteestä ensin hevosella ja myöhemmin traktorilla. Ymmärrettävistä syistä vanhoilla päivillä tilan asukkaat ovat peseytyneet joko naapurissa tai Katriinan sairaalassa. Viimeisen kerran sauna on lämmennyt 80-luvulla.

Saunan kiuas

Sekä saunan että pesuhuoneen lattia on raudoittamatonta betonia, joka on pahasti lohkeillut molemmista tiloista. Betonilattian uusiminen tulee olemaan saunan osalta suurimpia kunnostustöitä. Hirret ovat ulko-oven kynnystä lukuun ottamatta hyvässä kunnossa ja rakennus näyttää ulkoisin puolin ryhdikkäältä. Saunan lauteet näyttävät hieman epämiellyttäviltä istua. Laude on korkea ja istuimet kapeat. Ylin laude on lähellä katon rajaa. Toivottavasti kuva-arkistoista löytyisi myös saunomisesta kuvamateriaalia. Olisi hauska nähdä kuinka talon entiset yli 180 senttiä pitkät ja koon 47 jalan omaavat herrat ovat näille lauteille itsensä taitelleet.

IMG_2230
IMG_2231

Saunarakennuksen verstaan puoli on kooltaan noin 10 neliömetriä. Verstaalla on aikoinaan korjattu kaikki; ihmisten ja hevosten kengät, maatilan koneiden osat, terät, puutapit, työkalut jne. Verstaalla on paljon vanhoja työkaluja jäljellä, joista suuri osa on vielä ihan priima kuntoisiakin. Tuskin raaskimme vanhoja työkaluja ottaa käyttöön, mutta tarkoitus olisi säästää ne sisustuselementteinä tilassa. Verstaan lattia on käytännössä puupurua ja haketta, kaikkia sitä mitä verstaan töistä on irronnut. Vielä emme tiedä onko purun ja puuhakkeen, jota on arvioilta lattialla noin puoli metriä, alla myös betonivalu vai onko verstas rakennettu maavaraiseksi.

IMG_2233
IMG_2235

Päätalon lisäksi myös sauna kunnostetaan jo tämän kesän aikana. Olemme arvioineet saunan kunnostuksen olevan suhteellisen helppo ja nopea homma (oikeasti varmasti ihan älyttömästi hommaa, mutta verrattuna muihin rakennuksiin tuntuu lähinnä pikku puuhastelulta). Suurin työ tulee olemaan betonilattian piikkaaminen ja uudelleen valaminen, johon onneksi on jo yksi innokas vapaaehtoinen ilmoittautunut. Tämän lisäksi lauteet sekä kiuas tullaan uusimaan. Lauteista tehdään koko seinän levyiset, jolloin saunaan mahtuu mukavasti 7 henkeä kerralla. Pesutila siirretään sauna puolella ja nykyisen kiukaan tilalle ostetaan turvallisempi kiuas, jossa samassa on vesisäiliö peseytymistä varten. Nykyisesti pesutilasta tulee näin pukuhuone. Juoksevaa vettä saunaan ei ole ajateltu, vaan veden suhteen jatketaan vanhaa kantovesimallia, mutta siten että lähteestä vedetään putki ylös maatilalle ja vesisäiliöt täytetään letkun ei hevosen ja traktorin avulla 🙂

Löylyihin päästään toivottavasti jo kesän aikana!

Artikkeli kategoriassa

Pääsiäisen pihahommia

Päätalon etupihalla on entisaikaan kasvanut omenapuiden lisäksi kaksi riviä marjapensaita. Aivan talon kuistin pielessä on lisäksi ollut jo alkuaikoina ruusua, joka on ollut yleinen tapa entisaikoihin pihoissa. Kaunista ruusua on voinut ihailla ilkkunoista ja se on tuonnut taloon sisään hyvää tuoksua. Maatilojen pihamaat ovat olleet normaalisti melko puuttomia, sillä metsät ja puut oli totuttu raivaamaan pois peltojen tieltä.  Muutamia puita jätettiin suojaamaan taloa, mutta muuten puut olivat turhia näköesteitä pelloille ja tilan rakennuksille. Pihamailla on viljelty marja- ja omenapuiden lisäksi erilaisia lääkekasveja ja -yrttejä, humalaa ja tupakkaa. Humalan kasvattaminen on Etelä-Suomen maatiloilla ollut lakisääteistä aina 1800 luvun lopulle saakka.

Päätalo noin 1930 luvulla

Tänä päivänä päätalon edessä kasvaa kaksi suurta puuta sekä suuri määrä vadelmaa. Talon pellon puolen reunan on valloittanut lumimarja, joka kasvaa puiden lomassa pellolle asti. Pellon laidassa kasvaa jykeviä puita, jotka todennäköisesti on jätetty nimenomaan suojaamaan taloa pelloilta puhaltavalta tuulelta.

Pitkän perjantain aamupäivä vietettiin talon edustaa siistien. Suurin osa lumimarjasta karsittiin ja ennen lumimarjan valloittamat puut pääsivät taas esille. Lumimarjasta muotoiltiin aitamainen kaistele rajaamaan pihan ja pellon rajaa. Nyt vaan odotellaan miten ennen pensaan syövereissä olleet puut reagoivat uuteen ilmavampaan olotilaan ja pysyykö lumimarja kurissa omalla alueellaan. Lumimarjan seasta esille saatiin myös huonokuntoinen omenapuu, jonka toivotaan innostuvan uudesta elintilastaan.

Päätalo vuonna 2017

 

Tontilla on lisäksi runsaasti villiintynyttä syreeniä, jota on jo karsittu reilulla kädellä niin päätalon sokkelin vierestä kuin aittarakennuksem ympäriltä.

Kiinnostavaa nähdä minkälaisia kasveja tilalle nousee kesän lähestyessä. Olemme pyrkineet tähän asti karsimaan vain tuttuja ja selkeesti villiintyneitä kasvustoja, sillä emme halua vahingossa tuhota kasveja jotka ovat saattaneet kasvaa tilalla jo yli 100 vuotta. Mielenkiinnolla odotetaan löytyykö tontilta esim erilaisia lääke- ja yrttikasveja, liljoja ja muita kukkia, tupakkaviljelmiä tai humalaa.

Etupihan suuret puut tullaan myös näillä näkymin säästämään, sillä ne toimivat hyvänä sääsuojana päätalolle. Vanhoista marjapuskista on säästynyt yksi mustaviinimarjapensas ja tämän rinnalle tullaan hommaamaan muutama uusi marjapensas. Alustavasti suunnitelmissa on ollut tyrnipensaat. Etupihalle istutettiin lisäksi kaksi syntymäpäivälahjaksi saatua kirsikkapuuta.

 

Kissat maalla

Kissoista tuli kesyjä maantalousvallankumouksen myötä ja niillä on ollut tärkeä asema myös Suomen maatiloilla. Kissa on ollut työväline, jonka tärkein tehtävä on ollut pitää jyrsijät loitolla viljavarastoista. Kissan pyydystystaitoon on sillä aina kiinnitetty erityistä huomioita. Rumaa kissaa on yleisesti pidetty parempana hiiri- ja rottakissana. Samoin on uskottu, että kissan piti olla hoikka, pitkäjalkainen ja mielellään lyhythäntäinen.  Artikkelin kuva on napattu vuonna 1944 Rosbackan päätalon kuistilta.

Meidän kolme poikakissaamme ovat ehkä liian nättejä ja lihavia näihin kriteereihin verrattuna, mutta ovat ne silti saalista saaneet😄

Randy on kissoistamme vanhin ja lihavin. Randy on seitsemän vuotias äänekäs seuramies, joka on aina paikalla siellä missä tapahtuu. Randy ei ehkä ole maailman luokan saalistaja, mutta hänessä on suurta viihdearvoa ja hän ehdottomasti kuuluu osaksi perhettä. Randy avaa ovet, lenkkeilee, veneilee, ui ja marjastaa siinä missä ihmisetkin.

Mr. Spock on neljä vuotias maatiaskissa Ruotsista. Spock on hieman patukan muotoinen lyhyine jalkoineen ja töppöhäntineen. Spock on loistava saalistaja ja kissoistamme rohkein. Hän voi viipyä päiviä seikkailuillaan aiheuttaen ajoittaista huolta omistajilleen. Rohkeudesta huolimatta on kuitenkin aikamoinen mammanpoika, hän kiipeää syliin halipulassa ja nukkuu mielellään vieressä.

Piippu on nuorin kissoista ja muihin verrattuna vähän arempi ja hiljaisempi. Piippu viihtyy omissa oloissaan ja näyttää usein vähän hölmistyneeltä. Hänellä on pitkät raajat, joiden tähtääminen kohteeseen on hankalaa. Siitä huolimatta saalistaa ahkerasti ja tykkää etenkin ylösalas kärpästen metsästämisestä (Isoja kärpäsiä jotka etenkin sateen ja ukkosen aikaa lentää pihassa ylös ja alas. Virallisesta nimestä ei tietoa).

IMG_0044
IMG_0038
IMG_0252

Kissojen on tarkoitus muuttaa maatilalle heti kun itsekin pystymme siellä pysyvästi asumaan. Tällä hetkellä ovat väliaikaiskodissa Heidin veljen luona, jossa pääsevät jatkamaan ulkokissan elämää sillä aikaa kun me asustetaan kerrostalossa.

 

 

 

Kyykäärmeet tontilla

No niin. Eli tontillamme asuu kyitä. Kuulemma saapuvat joka kevät lämmittelemään pihaan. Nyt kun vielä pihassa on sikin sokin vanhoja kettopeltejä ja muuta metalliromua, on heillä lämpöisiä auringonottopaikkoja joku nurkalla. Tähän mennessä on tapettu yksi ja yksi on karannut aitan taakse.

Elin itse siinä uskossa, että kyy on rauhoitettu, mutta tosiaan Suomi on ainut pohjoismaa jossa näin ei ole. Eli tappaminen on aivan luvallista. Kyyn voi myös keväällä ennen poikasten syntyä siirtää kauemmaksi tontista, jolloin se jää perhehommiin kyseiselle alueelle, eikä pysty palaamaan tontille. Suositeltavaa on kuljettaa kyy noin kilometrin päähän.

Kyistä on myös ihan hyötyäkin, sillä ne käyttävät ravinnokseen jyrsijöitä. Tontille onkin noussut jo myyränkekoja, joten tällä hetkellä kyillä on myös hyvin ruokaa tarjolla. Kissojen tulo tontille vähentää käärmeiden ravinnon määrää ja on luontainen keino kyykäärmeiden häätämiseksi. Meidän kolme kissaamme eivät ole vielä tontille muuttaneet, joten ehkä ihan hyvä että käärmeet hoitavat metsästyshommia tässä kevään aikana. Käärmeitä voi yrittää häätää myös esim. levittämällä tuhkaa tai etikkaa tontin reunoille. Kyyt vieroksuvat tuhkaa ja etikan tuoksu on niiden herkälle hajuaistille liian raju. Mikäli tontilla on muurahaiskekoja ei näitä kannata tuhota, sillä muurahaiset karkottavat myös käärmeitä. Perus tömistely on myös ihan toimivat karkoituskeino.

Ehkä siis annamme kyitten hommailla tontilla siinä mielessä rauhassa, että emme ala levittelemään erikseen karkoitusaineita tontille. Mutta mikäli kyyt liikkuvat alueilla jossa remppaporukka ja talkooväki liikkuu, niin kyllä lupa tappaa on annettu. Kissoille onkin sitten vastuutehtävät jo valmiina, kun saavat hoitaa tontilta sekä jyrsijät että käärmeet. Riittääköhän kolme kissaa koko alueelle..? 😉

Päätalon suunnittelua

 

Merkittävin muutos talolle tulee olemaan juoksevan veden vienti taloon. Vanhaan hirsitaloon veden tuomisesta näyttäisi olevan kahta koulukuntaa; toiset eivät suosittele veden tuomista taloon ollenkaan ja toiset sanovat että se ok, kunhan huolehtii vedeneristyksestä ja kosteuden poistosta talosta. Olemme päätyneet tuomaan juoksevan veden taloon. Kaikki talon vesipisteet pyritään sijoittamaan samaan kohtaan talossa mahdollisimman lähelle toisiaan. Tällä pyritään mahdollisimman lyhyisiin putkistovetoihin sekä mahdollisimman yksinkertaiseen toteutukseen. Alustavasti vesi tuotaisiin taloon rakennuksen eteläpäädystä lännenpuoleiselta nurkalta, johon joudutaan joka tapauksessa uusimaan alin hirsi. Pesuhuone rakennetaan talon länsinurkan pikkukammariin ja keittiön vesipisteet tämän kammarin seinän toiselle puolelle. Näillä näkymin tämä suunnitelma aiheuttaisi ainoastaan kammarin lattian purkamisen vesilinjoja varten.

Pesuhuoneen veden liikettä ja kosteutta pyritään kontrolloimaan lisäksi suihkukaapilla. Pikkukammari on sen verran suuri (joskin pitkulainen), että siihen saa samaan tilaan ok kokoisen kodinhoitohuoneen. Halaisimme myös säilyttää vanhan pönttöuunin kammarin nurkassa, mutta emme tiedä vielä miten se onnistuu. Pönttöuunilla on talossa oma hormi ja siten mietittiin myös pöntön käyttämistä ilmanvaihtokanavana. Mutta sekin tuntuu vähän hukkaan heittämiseltä. Netistäkään ei ainakaan ensi yrittämällä tullut vastaan ratkaisua, jossa pönttöuuni olisi sen virallisessa käytössä kylpyhuoneessa. Jatkamme siis selvitystyötä tämän osalta.

Talon osalta seuraavana on vuorossa edellisten asukkaiden tavaroiden läpikäyminen ja lajittelu. Toivotaan, että löydetään myös mahdollisimman paljon tietoa talon ja asukkaiden elämästä Rosbackassa viimeisen sadan vuoden ajalta.

 

Tulevan kylpyhuoneen ikkuna on eteisen vasemmalla puolella.

 

 

 

Maakellarin hoito

Maakellarin hoito ja huolto ei ole millään tavalla tuttua puuhaa, mutta nyt kun omalta tontilta tällainen ihanuus löytyy täytyy asiaan hieman perehtyä. Maakellareista tulee itselle mieleen lähinnä perunat, joten ehkä ihan hyväkin vähän kasvattaa tietämystä niiden osalta.

Rosbackan maakellari on kooltaan noin 20 neliötä pieni eteinen mukaan laskettuna. Kellari on valmistettu betonista ja siinä holvin muotoinen katto. Betoni näyttää itsetehdyltä ja on tällä hetkellä kostean näköistä. Omaan nenään kellarissa kuitenkin tuoksuu raikkaalle, vaikka se ei ole ollut varsinaisessa käytössä yli 20 vuoteen. Kellarin ovien kanssa on hieman taistelua ja etenkin ulko-ovi on kosteudesta turvonnut niin ettei sitä saa kunnolla kiinni. Katolla on ilmanvaihtoputki, joka on tällä hetkellä tukittu sekä sisä- että ulkopuolelta.

Rosbackassa maakellari on pohjoisella rinteellä, mikä näyttäisi olevan optimi sijoituspaikka maakellarille.  Maakellarissa käytetään hyväksi maan luonnollinen tasainen lämpö ja kosteus, joka saadaan aikaan jättämällä kellariin maavarainen pohja. Kellareissa on myös pieni eteinen (”porstua”), jonka tehtävänä on pitää routa ja pakkanen loitolla tilasta. Rakennusmateriaaleista parhaana pidetään betonia, koska betoni piettynä ei läpäise vettä ja se on hygieeninen, hengittävä sekä huono kasvualusta homeille ja sienille yms. Maakellarin tuulettaminen hoidetaan tuuletusputken avulla. Tuuletuskanavat tulee pitää avoimena täytemaasta ja lumesta, jotta kellarin tuulettuu ja ilman pysyy raikkaana.

Ennen vanhaan maakellarit olivat ainoita paikkoja säilöä ruokaa pitkän syksyn ja talven yli, joten ihmisten piti osata käyttää ja huoltaa maakellareitaan. Kellarit kuivatettiin kesällä, jotta homeitiöt eivät päässeet pesiytymään. Maakellarit osattiin myös pitää niin viileinä, etteivät homeet siksikään päässeet jylläämään. Home muodostuu ongelmaksi etenkin lämpöisinä syksyinä, jolloin kellarin lämpötila on liian korkea. Homeen estämiseksi hyvä konsti  ottaa talteen kylmää ilmaa pitämällä yöllä ovia auki. Ovet suljetaan aamulla, jotta yöllä kerätty kylmä ilma ei karkaa ja kellari lämpene uudelleen. Kesäaikaan kellareista poistetaan kostettua pitämällä kellarien ovet ja luukut auki aurinkoisilla säillä. Mikäli hometta on runsaasti eikä pelkkä tuuletus ja kuivatus auta, voidaan homeen poistoon käyttää apteekista ostettavaa rikkiä.

Maakellari on mahtavat säilytyspaikka vihanniksille ja juureksille (perunat!) sen kosteuden takia. Normaalissa koneellisessa kylmiössä ilma on kuivaa, joka aiheuttaa juuresten nahistumisen. Maakellarin kostea ilma pitää vihannekset ja juurekset pidempään napakoina. Juurekset säilyvät parhaiten hiekkaan tai turpeeseen peitettynä. Omenoita jos säilöö maakellarissa, tulee ne kääriä paperiin sekä erottaa muista kasviksista. Omena kerää ilmasta etyleeniä, joka edistää pilaantumisprosessia. Sopiva kosteus ja lämpötila saadaan aikaan huolehtimalla maakellarin ilmanvaihdosta sekä veden poistosta.

Maakellarin lämpötilan tulisi olla kesät talvet muutaman asteen plussan puolella ja ilman kosteuden 75-95 prosenttia. Lämpötilaan ja ilmankosteuteen vaikuttaa eniten ilmanvaihto sekä veden poisto. Holvimuotoisessa kellarirakenteessa ilmanvaihto toimii paremmin kuin tasakattorakenteessa. Oikea painovoimainen ilmanvaihto kellariin saadaan maan päälle vedetystä poistoilmaputkesta ja maan rajassa olevasta tuloilmaventtiilistä. Poistoputki sijoitetaan katon rajaan ja putken päässä tulee olla sadehattu ja verkko (jyrsijöiden varalle). Tuloilmaventtiili voi olla maakellarin ovessa tai se voidaan johtaa kellariin maan alta kulkevaa putkea pitkin. Maan alle sijoitetun putken etuna on, että tällöin ilma lämpenee talvella ja viilentyy kesällä. Pakkaskaudella ilmanvaihtoa pienennetään ja talvella sen voi sulkea kokonaan, mikäli kellarissa ei ole lämmityspatteria. Ilmankosteuteen vaikuttaa lisäksi kellarin rakenteiden hengittävyys ja siitä syystä lattiaa ei pidä kosteus- ja lämpöeristää.

Näyttäisi siis olevan hyvä hetki avata tontin maakellarin ilmanvaihto sekä tarkistaa, että ilmanvaihtokanavat ovat auki 🙂

 

 

Päätalon kuntotarkastus vol 1

Päätalo on rakennettu 1900 luvun alussa, arviolta noin 1920. Talon runko on hirttä ja ulkovuoraus leveää lautaa. Talossa on vielä edellisten asukkaiden jäämistö vaatteista lähtien eli kattavaa kuntotarkastusta ei sata vuotiaallemme vielä voitu tehdä, mutta pintapuoleisen ensikatselmuksen saimme jo tehtyä.

Ennakko-odotuksena talon kunnon ajateltiin olevan huono. Puhetta on ollut, että talon alimmat hirret olisivat kaikki lahoja ja talo tulisi kokonaisuudessaan tunkata ylös ja hirret ja kivijalka korjata jotta talossa pystyisi ajattelemaan asumista. Pakko myöntää, että tällä hetkellä talo on jopa vähän pelottavan näköinen ränsistyneen ulkokuoren vuoksi. Ja ensiajatus kun mietittiin talossa asumista oli, että uskaltaakohan siellä nukkua.

Päätalon sisäänkäynti. Alkuperäinen väri talossa on ollut punamulta, valkoisin reunalaudoin ja ikkunanpielin.

Irrotimme ensiksi talon sivuista alimpien hirsien kohdalta palat ulkoverhousta. Ulkoverhouksen alta tuli mm. Nyland lehden vuoden 1942 kesäkuun numero.

 

Hirret talon itäpuolella olivat kovia ja eikä niissä näkynyt lahoamisen merkkejä. Länsi- ja eteläpuolen nurkka taas paljastui hieman haperommaksi, mutta tälläkään puolella hirsistä ei ollut kärsinyt kuin alin. Viime syksyn ensiraivauksissa poistettiin juuri näiltä sivuilta suuri määrä syreeniä, joka oletettavasti on edesauttanut kosteuden pääsyä rakenteisiin. Kuistin vierestä oli lisäksi korvattu metrin matkalta hirttä tiilillä, joka viittaisi siihen että myös siinä kohdassa on ollut lahoa puuainesta. Entiset asukkaat ovat onneksi pitäneet talosta hyvää huolta ja estäneet lahoamisen etenemisen korvaamalla kohdan tiiliharkoilla. Eli talon hirsirunko vaikuttaisi näin ensitutkailulla olevan oikeinkin hyvässä kunnossa! Tämä yllätti meidän positiivisesti, sillä olimme henkisesti varautuneet paljon massiivisempiin vaurioihin rakenteessa.

Sisätiloissa teimme myös ensimmäiset tutkimukset ja irrotimme kahdesta makuuhuoneesta muutamia metrejä lattialankkua. Lattian alta paljastui sanomalehtien lisäksi noin 15-20 sentin kerros jo kuivaksi muuttunutta sammalta. Kummassakaan kohdassa sammaleessa tai papereissa ei ollut havaittavaa kosteutta. Sammaleen alta löytyi lisäksi betonia molemmista kohdista taloa. Pohdimme onko talo mahdollisesta rakennettu betonilaatan päälle, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole. Lattiaa on tarkoitus avata seuraavilla kerroille lisää asian selvittämiseksi ja jatkosuunnitelmien tekemiseksi.

Revimme lisäksi jo hieman vanhoja huonokuntoisia paperitapetteja irti. Ne olivat jo niin kellastuneet ettei niiden säilytystä seinissä voinut edes ajatella. Tapettia kuitenkin säästetään pala joka huoneesta ja myöhemmin nämä palat kehystetään muistoksi talon aikaisemmasta ilmeestä.  Tapettien alta paljastui upea leveä ja täysin terveen oloinen hirsirunko, jonka välit oli myöskin eristetty sammaleella.  Seinien lisäeristys on vielä suunnitteluasteella, mutta tahtotilana olisi että hirsiseinää jäisi näkyville mahdollisimman paljon.  Vähintään kaikkiin väliseiniin.

 

Tämä päivän saavutukset tuntuvat jo isoilta vaikka emme ole edes kunnolla aloittaneet talon kunnostamisesta. (Päivä)Työmotivaatio tippui nollaan, kun ajatukset harhailee vaan talon mahdollisuuksissa ja tulevissa remonteissa. Tunnen suurta kunnioitusta talon entisiä asukkaita kohtaan. Kaikesta tontilla näkee, että paikkaa on rakastettu ja paikasta on pidetty huolta loppuun saakka. Ollaan molemmat mykistyneen kiitollisia siitä, että saadaan jatkaa tilan historiaa. Ja erityisen kiitollisia ystävistä, jotka jakavat saman innostuksen ja arvostuksen paikkaa kohtaan. Niisk.