Porakaivon hankinta

Tätä postausta on aika jees kirjotella: aurinkotuolilla, parvekkeella, Välimeri taustalla, aamusumppi kädessä ja lämmin tuuli ja ystävät seurana. Ollaan siis LOMALLA😎 Meidän lomaillessa tilalla silti tapahtuu ja tänä aikana sinne on muun muassa ilmestynyt porakaivo.

Aikoinaan vesi on  kannettu pellolla sijaitsevasta lähteestä hevosella ja myöhemmin traktorilla. Me on kannettu tähän asti ihan vaan jalkaisin ja ämpärillä, ja on se kyllä aika hommaa. Vesi on hyvänmakuista ja se tutkitaan vuosittain kaupungin toimesta. Joka kerta se myös todetaan juomakelpoiseksi. Vettä on kaivossa runsaasti ja peltojen salaojittamisesta huolimatta kaivo on lähes täysi. Mutta on se kyllä jotenkin niin kaukana ja vaatisi pitkät putkitukset ja kaivon perusteellisen puhdistuksen, jotta kaivo voitaisiin ottaa päivittäiseen käyttöön.

Päädyimme siis pyytämään tarjousta uuden porakaivon kaivamisesta. Uusi porakaivon sijainti on päätalon, saunan ja uuden tulevan talon välissä, jotta putkistovedot ovat mahdollisimman lyhyet. Kaivotarjouksien vertailun tuloksena päädyimme oman kylän yrittäjään, jonka kautta saimme koko paketin. Kaivon hintaan vaikuttaa erityisesti maaperän vesipitoisuus sekä maaperän kallioisuus.  Kallion poraaminen on halvempaa kuin maa-aineksin poraaminen. Meidän tapauksessa kallio tuli vastaan 15 metrissä ja vettä löytyi 105 metrin porauksen jälkeen. Usein kaivo porataan noin 120 metriin asti. Onneksi useista lähteistä huolimatta vesi ei tullut liian aikaisin vastaan. Jos vettä löytyy liian pinnasta, on riski että pintavedet pääsevät ajautumaan juomaveden joukkoon.

Uuden kaivon sijoitus tilalla

Itse kaivon poraaminen hoitui yhdessä päivässä. Kaivoon tehtiin valmiiksi varaukset kolmeen vesiputkivetoon; päätalolle, uudelle talolle ja saunan suuntaan. Koska näitä putkia emme saa vielä hetkeen käyttöön asennettiin kaivon päälle vesiposti, josta saamme vettä käyttöön kunnostus- ja rakennusprojektin ajan.

Poraus käynnissä

Mutta siis mehän ei tätä nähty, vaan vietettiin juhannusta Espanjan auringon alla beachillä🏖 Ihanaa on hommailla tilalla, mutta ihanaa on kyllä myös lomailla. Töitä on painettu alkuvuosi ensin ns. oikeissa töissä ja sitten illat ja vkloput tilalla. Tekee kyllä kutaa hetkeksi irtautua ja pakottautua vaan olemaan. Huilataan vielä toinen viikko ja palataan sen jälkeen jatkamaan Rosbackassa. Nähdään heinäkuun puolella!

Espanjan juhannus

 

Huussi on avattu!

Wuhuu, puskapissa ajat ovat ohi! Nyt on asennettu Biolanin Simplett erottelevat huussi tilan suurimpaan rakennukseen. Ihan pelkästään isojen egojen vuoksi ei tätä tilaa valittu huussiksi, vaan tässä etuina ovat lisäksi oma sisäänkäynti, syrjäisempi sijainti, poistoputken asennuksen helppous ja ojan läheisyys. Isossa heinänkuivaamossa on vasemmalla oma pikku uloke, jossa on aiemmin säilytetty tilan pientä traktoria ja tästä tilasta tuli nyt siis huussi.

Huussirakennus
Huussi sisältä

 

Näin ne vaan olot paranee koko ajan:)  Taukotilaakin on viety eteenpäin ja nyt sieltä löytyy jo jääkaappi, kahvinkeitin ja liesitaso eli ruokapuolikin alkaa monipuolistumaan. Parin viikon sisällä asennetaan lisäksi uusi porakaivo, jonka jälkeen vettäkään ei tarvitse pellolta asti käsin hakea. Paljon tapahtuu lyhyessä ajassa, mikä on kyllä mahtavaa! Tästä tulee vielä niin upee paikka❤️

 

Leffasuosituksia – kuvattu Rosbackassa

Rosbackassa on kuvattu kaksikin elokuvaa, Nainen kedolla ja Lapinpoika.

Nainen kedolla on draamatrilleri inhimillisistä huijauksista ja väärennöksistä. Elokuva on kuvattu vuonna 2003, sen on ohjannut Juha Lehtola ja pääosissa nähdään Tiina Lymi ja Markku Maalismaa. Elokuvassa Rosbacka on näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin koti. Mikäli kaipaat illaksi elokuvaa, niin Nainen Kedolla löytyy suoraan kokopitkänä YouTubesta: https://www.youtube.com/watch?v=zaI73jeH77M
Itse ei olla vielä keritty leffaa katsomaan, mutta kannattaa se vilkaista jo ihan tuttujen maisemien vuoksi. Ja on elokuva saanut myös paras tv-elokuva Venlan vuonna 2003.

Toinen elokuva, Lapinpoika, on Kauko Röyhkän nuoruudenmaisemiin sijoittuva tarina 1973 vuoden lapista. Elokuvan juoni on seuraava:  ”Nuori Simppa nauttii yksinkertaisesta elämästä ränsistyneessä mökissä ottoisänsä Aapin ja koiransa Penin kanssa. Uudet ajat koittavat, kun Kati, kaupunkilainen hippityttö, saapuu kavereineen yllättäen Lappiin. Tytöt pysähtyvät hetkeksi asumaan autioon taloon ja Simppa ihastuu tähän uskomattoman värikkääseen keijukaiseen. Pohjoinen kohtaa etelän. Maaseutu kohtaa kaupungin. Ja Simpalla unelmat kohtaavat todellisuuden.” (https://www.elonet.fi/fi/elokuva/878459)

Lapinpoika perustuu saman nimiseen Kauko Röyhkän romaaniin

Elokuvassa Rosbacka on juonessa kuvattu ”ränsistynyt mökki lapissa” 😀 Lapinpoikaa vielä metsästetään, eli jos jollain sattuu olemaan DVD/VHS tai tuttu, jolta kyseinen leffa löytyisi, niin ottakaan yhteyttä. Kuvattu 1999 eli todennäköisesti tämäkin jostain vielä löytyy:)

Mukavaa leffailtaa! 🙂

Ikkunat

Ikkunoiden osalta olemme pohtineet, sekä uusien samanlaisten teettämistä, että vanhojen ikkunoiden kunnostamista. Urakka on sen verran suuri, että itse ei lähdetä näitä kunnostamaan. Pienempiä piharakennusten ikkunoita todennäköisesti kunnostetaan itse, mutta päätalon ikkunat ovat sen verran isot ja hienot, että olemme päätyneet ulkopuoliseen apuun näiden kuntoon saattamisessa. Tarjouksia on nyt pyydetty, sekä uusien samanlaisten puuikkunoiden tekemisestä, että vanhojen kunnostamisesta.

Päätalon ikkuna

Nykyiset ikkunat ovat olleet talossa 1880 luvulta asti. Tällöin ikkunat usein tehtiin juuri T-karmilliseksi. Lasitekniikka oli 1800 luvun lopulla kehittynyt niin, että lasista pystyttiin tekemään jo isompia yksittäisiä lasilevyjä. Tätä ennen ikkunat olivat usein 4 tai 6-ruutuisia. T-karmillinen ikkuna on tullut Suomeen Ruotsista.  Se, että ikkunat ovat säilyneet yli sata vuotta johtuu korkealuokkaisten materiaalien käytössä ikkunan valmistuksessa. Ikkunapuut on tehty tuolloin talvella kaadetusta oksattomasta tiheäsyisestä vanhasta puusta. Puuta on kuivattu ensin vuosi kuorimatta, sitten kaksi vuotta kuorittuna katoksen alla ja vielä ennen työstämistä monta kuukautta lämpöisessä verstaassa.  Suomessa tehtiin ikkunalasia puhaltamalla aina 1930-luvulle saakka. Näiden lasiruutujen paksuus oli noin 1,5 milliä. Pitkälle 1800-luvulle lasi tehtiin vain kotimaisista raaka-aineista ja sen takia lasi oli vihertävää hiekassa olevien epäpuhtauksien takia. Nämä tiedot ja paljon muuta perinnetietoa löytyy Perinnemestarin sivuilta (perinnemestari.fi). Ikkunoiden kunnostuksesta löytyy lisäksi museoviraston sivuilta oma korjauskortti, jonka avulla tee-se-itse kunnostuskin onnistuu.

Päätalosta on jossain vaiheessa vaihdettu ulko-oven viereiset ikkunat sekä eteisen yläpuolen suuri ikkuna. Nyt talossa olevat ikkunat näissä ovat selvästi uudemmat, karmit ovat yksinkertaisemmat ja ikkunoiden väri on tummempi. 30-luvulla otetussa kuvassa näissä on myös hienot T-karmilliset ikkunat.

Eteisen ikkunat 1930-luvulla
Ikkunat 2017

Onneksemme tilan asukkaat ovat säästäneet oikeastaan kaiken (pussinsulkijoista lähtien), joten ei sinänsä yllättänyt, että myös nämä vanhat alkuperäiset ikkunat löytyivät tilalta. Ikkunat oli säilötty sikalan ylisille, josta ne nostetiin nyt alas odottamaan kunnostamisesta. Näistä ikkunoista kaksi on oikeinkin hyvässä kunnossa, mutta kaksi muuta taas aika pahasti lahonneet. Alla kuvattuna hyväkuntoiset yksilöt.

Eteisen yläpuolen alkuperäinen ikkuna
Eteisen ovenpielen alkuperäinen ikkuna

Nyt vaan odotellaan sitten minkälaisia tarjouksia saadaan ja miten ikkunoiden kanssa lähdetään etenemään. Suuri toive olisi, että vanhojen kunnostus olisi mahdollista ja jopa ehkä kustannuksiltaan kannattavaa.

Pihan kaivaus

Nyt saatiin lopullinen voitto syreeneistä ja muista pihan valloittajista, kun kaivinkone kävi kitkemässä ne meidän puolesta. Kuinka mahtavaa! Kuukausi sitten raivatut syreenit nimittäin olivat jo nousseet polven korkoon asti ja saunan kerran raivattu ympäristö ei enää näyttänyt siltä. Samalla muotoiltiin rakennusten ympärillä oleva maa viettäväksi, jotta vesi ohjautuu jatkossa selkeämmin pois rakennuksista.

Aitan ympäristön kaivaus

Olen itse aina ollut enemmän käsisaha-ihmisiä. Käsisaha-ihminen kaataa uuden talon tontin metsän käsisahalla ja puutarhasaksilla, ja ruuvaa aina ensisijaisesti ihan vaan ruuvimeisselillä. Nyt kun tonttia ja tekemistä on koko elämäksi, niin käsisaha piirteet on pikkuhiljaa alkanukin väistymään. Raivaussahaan on muodostunut pieni rakkaussuhde ja välillä käteen tarttuu automaattisesti jo akkuporakonekin. Oon kyllä erittäin kiitollinen kaivinkoneen vierailusta, sillä nyt käsisaha-ihminen voi huoletta jättää lapion naulaan ja keskittyä vaikka ikkunoiden korjaamiseen. Siinä kun ei pahemmin edes voi koneita käyttää.

Päätalon edusta
Saunan ympäristö kaivauksen jälkeen