Maakellarin hoito

Maakellarin hoito ja huolto ei ole millään tavalla tuttua puuhaa, mutta nyt kun omalta tontilta tällainen ihanuus löytyy täytyy asiaan hieman perehtyä. Maakellareista tulee itselle mieleen lähinnä perunat, joten ehkä ihan hyväkin vähän kasvattaa tietämystä niiden osalta.

Rosbackan maakellari on kooltaan noin 20 neliötä pieni eteinen mukaan laskettuna. Kellari on valmistettu betonista ja siinä holvin muotoinen katto. Betoni näyttää itsetehdyltä ja on tällä hetkellä kostean näköistä. Omaan nenään kellarissa kuitenkin tuoksuu raikkaalle, vaikka se ei ole ollut varsinaisessa käytössä yli 20 vuoteen. Kellarin ovien kanssa on hieman taistelua ja etenkin ulko-ovi on kosteudesta turvonnut niin ettei sitä saa kunnolla kiinni. Katolla on ilmanvaihtoputki, joka on tällä hetkellä tukittu sekä sisä- että ulkopuolelta.

Rosbackassa maakellari on pohjoisella rinteellä, mikä näyttäisi olevan optimi sijoituspaikka maakellarille.  Maakellarissa käytetään hyväksi maan luonnollinen tasainen lämpö ja kosteus, joka saadaan aikaan jättämällä kellariin maavarainen pohja. Kellareissa on myös pieni eteinen (”porstua”), jonka tehtävänä on pitää routa ja pakkanen loitolla tilasta. Rakennusmateriaaleista parhaana pidetään betonia, koska betoni piettynä ei läpäise vettä ja se on hygieeninen, hengittävä sekä huono kasvualusta homeille ja sienille yms. Maakellarin tuulettaminen hoidetaan tuuletusputken avulla. Tuuletuskanavat tulee pitää avoimena täytemaasta ja lumesta, jotta kellarin tuulettuu ja ilman pysyy raikkaana.

Ennen vanhaan maakellarit olivat ainoita paikkoja säilöä ruokaa pitkän syksyn ja talven yli, joten ihmisten piti osata käyttää ja huoltaa maakellareitaan. Kellarit kuivatettiin kesällä, jotta homeitiöt eivät päässeet pesiytymään. Maakellarit osattiin myös pitää niin viileinä, etteivät homeet siksikään päässeet jylläämään. Home muodostuu ongelmaksi etenkin lämpöisinä syksyinä, jolloin kellarin lämpötila on liian korkea. Homeen estämiseksi hyvä konsti  ottaa talteen kylmää ilmaa pitämällä yöllä ovia auki. Ovet suljetaan aamulla, jotta yöllä kerätty kylmä ilma ei karkaa ja kellari lämpene uudelleen. Kesäaikaan kellareista poistetaan kostettua pitämällä kellarien ovet ja luukut auki aurinkoisilla säillä. Mikäli hometta on runsaasti eikä pelkkä tuuletus ja kuivatus auta, voidaan homeen poistoon käyttää apteekista ostettavaa rikkiä.

Maakellari on mahtavat säilytyspaikka vihanniksille ja juureksille (perunat!) sen kosteuden takia. Normaalissa koneellisessa kylmiössä ilma on kuivaa, joka aiheuttaa juuresten nahistumisen. Maakellarin kostea ilma pitää vihannekset ja juurekset pidempään napakoina. Juurekset säilyvät parhaiten hiekkaan tai turpeeseen peitettynä. Omenoita jos säilöö maakellarissa, tulee ne kääriä paperiin sekä erottaa muista kasviksista. Omena kerää ilmasta etyleeniä, joka edistää pilaantumisprosessia. Sopiva kosteus ja lämpötila saadaan aikaan huolehtimalla maakellarin ilmanvaihdosta sekä veden poistosta.

Maakellarin lämpötilan tulisi olla kesät talvet muutaman asteen plussan puolella ja ilman kosteuden 75-95 prosenttia. Lämpötilaan ja ilmankosteuteen vaikuttaa eniten ilmanvaihto sekä veden poisto. Holvimuotoisessa kellarirakenteessa ilmanvaihto toimii paremmin kuin tasakattorakenteessa. Oikea painovoimainen ilmanvaihto kellariin saadaan maan päälle vedetystä poistoilmaputkesta ja maan rajassa olevasta tuloilmaventtiilistä. Poistoputki sijoitetaan katon rajaan ja putken päässä tulee olla sadehattu ja verkko (jyrsijöiden varalle). Tuloilmaventtiili voi olla maakellarin ovessa tai se voidaan johtaa kellariin maan alta kulkevaa putkea pitkin. Maan alle sijoitetun putken etuna on, että tällöin ilma lämpenee talvella ja viilentyy kesällä. Pakkaskaudella ilmanvaihtoa pienennetään ja talvella sen voi sulkea kokonaan, mikäli kellarissa ei ole lämmityspatteria. Ilmankosteuteen vaikuttaa lisäksi kellarin rakenteiden hengittävyys ja siitä syystä lattiaa ei pidä kosteus- ja lämpöeristää.

Näyttäisi siis olevan hyvä hetki avata tontin maakellarin ilmanvaihto sekä tarkistaa, että ilmanvaihtokanavat ovat auki 🙂

 

 

Päätalon kuntotarkastus vol 1

Päätalo on rakennettu 1900 luvun alussa, arviolta noin 1920. Talon runko on hirttä ja ulkovuoraus leveää lautaa. Talossa on vielä edellisten asukkaiden jäämistö vaatteista lähtien eli kattavaa kuntotarkastusta ei sata vuotiaallemme vielä voitu tehdä, mutta pintapuoleisen ensikatselmuksen saimme jo tehtyä.

Ennakko-odotuksena talon kunnon ajateltiin olevan huono. Puhetta on ollut, että talon alimmat hirret olisivat kaikki lahoja ja talo tulisi kokonaisuudessaan tunkata ylös ja hirret ja kivijalka korjata jotta talossa pystyisi ajattelemaan asumista. Pakko myöntää, että tällä hetkellä talo on jopa vähän pelottavan näköinen ränsistyneen ulkokuoren vuoksi. Ja ensiajatus kun mietittiin talossa asumista oli, että uskaltaakohan siellä nukkua.

Päätalon sisäänkäynti. Alkuperäinen väri talossa on ollut punamulta, valkoisin reunalaudoin ja ikkunanpielin.

Irrotimme ensiksi talon sivuista alimpien hirsien kohdalta palat ulkoverhousta. Ulkoverhouksen alta tuli mm. Nyland lehden vuoden 1942 kesäkuun numero.

 

Hirret talon itäpuolella olivat kovia ja eikä niissä näkynyt lahoamisen merkkejä. Länsi- ja eteläpuolen nurkka taas paljastui hieman haperommaksi, mutta tälläkään puolella hirsistä ei ollut kärsinyt kuin alin. Viime syksyn ensiraivauksissa poistettiin juuri näiltä sivuilta suuri määrä syreeniä, joka oletettavasti on edesauttanut kosteuden pääsyä rakenteisiin. Kuistin vierestä oli lisäksi korvattu metrin matkalta hirttä tiilillä, joka viittaisi siihen että myös siinä kohdassa on ollut lahoa puuainesta. Entiset asukkaat ovat onneksi pitäneet talosta hyvää huolta ja estäneet lahoamisen etenemisen korvaamalla kohdan tiiliharkoilla. Eli talon hirsirunko vaikuttaisi näin ensitutkailulla olevan oikeinkin hyvässä kunnossa! Tämä yllätti meidän positiivisesti, sillä olimme henkisesti varautuneet paljon massiivisempiin vaurioihin rakenteessa.

Sisätiloissa teimme myös ensimmäiset tutkimukset ja irrotimme kahdesta makuuhuoneesta muutamia metrejä lattialankkua. Lattian alta paljastui sanomalehtien lisäksi noin 15-20 sentin kerros jo kuivaksi muuttunutta sammalta. Kummassakaan kohdassa sammaleessa tai papereissa ei ollut havaittavaa kosteutta. Sammaleen alta löytyi lisäksi betonia molemmista kohdista taloa. Pohdimme onko talo mahdollisesta rakennettu betonilaatan päälle, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole. Lattiaa on tarkoitus avata seuraavilla kerroille lisää asian selvittämiseksi ja jatkosuunnitelmien tekemiseksi.

Revimme lisäksi jo hieman vanhoja huonokuntoisia paperitapetteja irti. Ne olivat jo niin kellastuneet ettei niiden säilytystä seinissä voinut edes ajatella. Tapettia kuitenkin säästetään pala joka huoneesta ja myöhemmin nämä palat kehystetään muistoksi talon aikaisemmasta ilmeestä.  Tapettien alta paljastui upea leveä ja täysin terveen oloinen hirsirunko, jonka välit oli myöskin eristetty sammaleella.  Seinien lisäeristys on vielä suunnitteluasteella, mutta tahtotilana olisi että hirsiseinää jäisi näkyville mahdollisimman paljon.  Vähintään kaikkiin väliseiniin.

 

Tämä päivän saavutukset tuntuvat jo isoilta vaikka emme ole edes kunnolla aloittaneet talon kunnostamisesta. (Päivä)Työmotivaatio tippui nollaan, kun ajatukset harhailee vaan talon mahdollisuuksissa ja tulevissa remonteissa. Tunnen suurta kunnioitusta talon entisiä asukkaita kohtaan. Kaikesta tontilla näkee, että paikkaa on rakastettu ja paikasta on pidetty huolta loppuun saakka. Ollaan molemmat mykistyneen kiitollisia siitä, että saadaan jatkaa tilan historiaa. Ja erityisen kiitollisia ystävistä, jotka jakavat saman innostuksen ja arvostuksen paikkaa kohtaan. Niisk.

 

Ensimmäiset talkoot

Kaveriporukalle  ilmoitettiin, että talkoot alkaa huhtikuussa 2017 ja loppuu vuonna 2020.  Fön tuuli lämmitti ja moottorisahat poltteli varastossa, joten lupauksen/ uhkauksen mukaisesti ensimmäiset talkoot pidettiin huhtikuun 1. päivä. Tämä päivämäärä on niin ikään Rosbackan uuden aikakauden ensimmäinen päivä. Onneksi osui noin helposti muistettava päivämäärä 😀

Talkoissa raivattiin pihapiiristä villiksi päässeet pensaat ja pienet kasvustot sekä kaadettiin huonokuntoiset puut. Tarkoitus oli saada piha esiin sekä raivata uuden rakennuksen tontti tulevia perustustöitä varten. Ennen talkoopäivää malttamattomat Eero, Marjo ja Elli kävi ”katsastamassa” työalueen ja samalla kaatui jo isoimmat koivut sekä iso osa puskittunutta pajua. Talkoopäivälle jäi kuitenkin vielä rutkasti hommaa ja sateesta huolimatta saatiin paljon aikaiseksi. Jostain syystä eroa ei niin huomaan siinä kun hommailee, mutta ennen ja jälkeen kuvista sen sitten hahmottaa mitä tuli tehtyä.   Kiitos Eero kuvaamisesta!

 

Talkooporukka: Eero, Marjo, Nea, Heidi ja Elli, Nina

Muonitus: Heidin mummi (hernekeittoa kello 12)

Talkoiden jälkeen pidettiin myös Vantaanlaakson kodin tupaantuliaiset. Kämppä on muuttunut kodiksi tässä kevään mittaan kiitos Heidin, Ninan ja omien tavaroiden ja huonekalujen. Enää ei syödä yhdellä lautasella ja lusikalla!